torstai 2. heinäkuuta 2020

Reilu vuosi vierähti - hengissä raksavuosien jälkeen!

Pitipäs oikein lukea viimeisimmät postaukseni, että mihin silloin joskus näissä tarinoissani oikein jäinkään...?! Aikaa on siis viimeisimmästä kirjoituksesta kulunut jo isompikin tovi, mutta nyt täällä taas! Tähän syynä oli se, että meille kävi se täysin perinteinen, mistä todella vähän raksaajat kirjoittelevat eli tuli totaali syväväsymys, kun saimme viimeisen muuttolaatikon sisään pääsiäisenä 2019. Se olotila oli jonkin sellainen, mitä ei koskaan ollut aikaisemmin kokenut, mutta aina kun siitä kertoi jollekin asiasta tietävälle, niin kaikki totesivat "sehän on ihan normaalia!". Eli jos olet päässyt muuttamaan edes jollain tasolla valmiiseen taloon, etkä kykene, jaksa, pysty tekemään vuoteen mitään, niin ei huolta, tämä on aivan normaalia!!! Tässä olotilassa ihan pikkuriikkisetkin ponnistelut tuntuivat jättiläsmäisiltä ja käytännössä tällainenkin touhukas ihminen lamaantui pitkäksi aikaa täysin.

Ennen pääsiäistä 2019 pääsimme siis muuttamaan sisätiloiltaan täysin valmiiseen taloon, ulkoa piha, autokatos, ulkovarasto ja maalaus olivat tuolloin vielä täysin tekemättä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt alueemme rakennusvalvojalle, joka ei tuolloin vielä antanut muuttolupaa ja tämän saamiseen kuluikin vielä seuraavat puoli vuotta! Syitä luvan antamattomuuteen hän kehitteli puolen vuoden aikana lukuisasti lisää, mikä aiheutti monenmoista päänvaivaa ja tunnetta siitä, ettei tämä lopu koskaan. Noh mittavan pitkä väsytystaistelu auttoi ja virallinen muuttolupa jossain vaiheessa sitten vihdoin tuli. Lisämutkia tietenkin aiheutti myös eräs vastapäinen naapuri, joka sitkeästi hänkin jaksoi valittaa "koko alueen häpäisevästä" raksastamme jatkuvasti rakennusvalvontaan, minkä seurauksena jouduimme vielä tänä keväänä asentamaan uuden raksa-aidan. Meillähän olisi käytännössä koko rakennusluvan voimassa olon ajan aikaa rakennella taloamme kuntoon, mitä tämä valittajaparka ei tunnu tietävän...

Portaat yläkertaan

Valmis kodinhoitohuone/yläkerran kylpyhuone - superylellistä, vai mitä?!
Nyt tänään heinäkuisena vuoden 2020 päivänä olemme päässeet tilanteeseen, missä piha on pääosin tehty, terassi rakennettu, talo maalattu ja vielä ensi kesälle jää autokatoksen ja ulkovaraston operoinnit. Pihan rakentamiseen oli suurena apuna kulunut Korona-kevät, jolloin tietokoneisiinsa tuijottavat toimistotyöläiset saivat fyysistä aktiivisuutta harrastuksista vapautuneisiin iltoihinsa huhkimalla tuhansia kiloja maamassoja käsipelillä lapioiden. Pihaurakastamme voin postata erillisen tarinan hieman myöhemmin.

Olohuoneemme



Alakerran "pikku"vessa ja suihku, mitä vielä reiluun vuoteen kukaan ei ole käyttänyt



Talosta on tietenkin reilussa vuodessa kehkeytynyt koti! Alkuun me olimme hyvin hämmentyneitä siitä, että me nyt asuimme talossa, mitä kaikki nämä vuodet suunniteltiin, suunniteltiin, suunniteltiin, sekä aina vaan rakennettiin -  nyt edelleen reilun vuoden asumisen jälkeen miltei joka päivä havahtuu siihen, kuinka etuoikeutettu ihminen/perheemme voikaan olla, kun saimme tehdyksi tämän kodin, tälle paikalle, pysyen edelleen yhdessä sekä edes jotenkin järjissään. Täytyy kyllä ehdottomasti myöntää se, ettei tällaisen projektin jälkeen enää yhtään ihmettele sitä, miksi niin moni taloprojekti jää kesken tai päättyy eroon tai johonkin muuhun "katastrofiin" - prosessi on niin pitkä, vaikea, kuluttava, väsyttävä, tuhansia päätöksiä vaativat, joka suuntaan repivä ja kaiken rahan vievä, että ainekset moninaiseen riitaan, erimielisyyteen ja katastrofiin on jokahetki. Näin jälkikäteen olen myös pohtinut, että oliko tämä kaiken väärtti - niin OLI!

Raksaamista ei toki hirvittävällä innolla voi vieläkään kenellekään suositella, vaikkahan siitä toki hengissä selviää. Tärkein neuvo kaikille raksaajille on varmasti se, että "KAIKKI ASIAT SELVIÄVÄT"! Toki todennäköisesti kalliimmalla, aikaavievemmin, hermoja raastavammin, mitä olet ennakkoon ajatellut, mutta asiat kuitenkin selviävät. Toisaalta myös se, ettei kukaan (et edes sinä itse!) koskaan kuitenkaan tule huomaamaan niitä miljoonia pieniä yksityiskohtia, joiden pohtimiseen ja pähkimiseen käytät raksavaiheessa kymmeniä tunteja ja siinä hetkessä ne ratkaisut tuntuvat järisyttävän kokoisilta. Kukaan ei oikeasti huomaa listojen profiileita, ovikahvojen muotoja, valokatkaisijoiden malleja tai sisäovien ulkonäköä - näiden tietynlaiseen ulkonäkoon itsekin tottuu noin viikon asumisen jälkeen ja silloin huvittuneena miettii niitä kymmeniä tunteja, mitä itse käytti siihen, että mitä nyt laitetaan mihinkin.

Saunassa on tilaa pötkötellä
Yläkerran suikuhuone on passeli neljän hengen perheelle! Ja Grohnen suihkut ovat💓

Yläkerran käytävältä - portaisiin tyytyväisyysaste on ollut 100%

Toki reilun vuoden ajalta olisi hyvinkin paljon tarinoitavaa moninaisista raksaamisen asioista mm. siitä, miten hyödynsimme raksaamisvuosina kertyneitä oppeja, millaisia olivat Kuusamo hirsitalojen talonäytöt, mitä tekisimme toisin, mihin olemme supertyytyväisiä jne. jne. Mutta nyt tällä kertaa jätän tämän tähän - ja LUPAAN palata asiaan aikaisemmin, kuin vuoden kuluttua! Oikeastaan palan halusta kertoa meidän pihaprojektista, minkä suunnittelimme ja toteutimme täysin itse - mistä olen kyllä huippuylpeä! Joten kuulemisiin...
Tässä vielä maalaamaton talomme

Eteinen

Toisen lapsen huone