sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Hullun hommaa

Viimeiset viikot ovat jälleen osoittaneet sen, että kyllä pientalon rakentaminen on hullun hommaa! Tämä on siis pieni tarina liittymäkaivuista, joiden urakointi aloitettiin menneellä viikolla. Liittymät olivat tuloillaan jo pitkään, mutta kaivuu-urakoitsijan, kaukolämmön sekä vesi-ja viemäriliittymien toimittajien aikataulujen yhteensovittaminen oli kohtalaisen haasteellista. Laitoimme hakemukset liittymiin vetämään hyvissä ajoin  mutta niiden käsittelyynkin tuppaantui myös aikaa kiitettävällä tavalla! Ja toki luvat olivat ehto sille, ettei mitään voitu tehdä, ennen kuin ne ovat kunnossa. Kaivuulupa saapui viime tipassa eli torstai-iltapäivällä, kun kaivuut oli määrä aloittaa perjantaina.

Kaukolämmön ensiluokkaisesti hitsatut putket
Myös lupien hakeminen joka lähtöön työllisti mukavasti! Oli haettava mm. kaivuulupaa, liikennejärjestelyiden suunnittelua, maa-alueen vuokrausta, ilmoitusta HSL:lle, siirtokehotuksen hakua ym.ym. Huvittavaa tässä on se, että sitä jotenkin maallikkona aikaisemmin luuli, että kun tilaa ja maksaa tuhansien eurojen liittymät, että sillä rahalla ne sitten tullaan laittamaan, mutta niillä tuhansilla saikin vain sen kaikkein pienimmän ja yksinkertaisimman työn eli liittymien kytkennän. Se, mitä kytkentään ennen/jälkeen tuli tehdä, olikin jälleen uusi massiivinen työ + myös lasku! Onneksi jälleen kerran mies osasi itse edes jotain eli tällä kertaa hän käytti muutaman päivää aikaa monisivuisen liikennejärjestelyselvityksen tekoon, mikä oli vaatimuksena, vaikka jälleen kerran suunnitelma taisi olla huomattavasti tärkeämpi asia, kuin sen noudattaminen.
Hurjannäköinen kuoppa vesi ja viemäriliitoksia varten

Ensiluokkaista petiä pukkasi tulemaan - nämä kaivuut saivat kehut liittymän toimittajalta
Liittymien kaivuut meillä urakoi eri maatyöurakoitsija, mitä talon pohjissa oli. Tämä osoittautui suureksi onneksemme, sillä tämä urakoitsija oli hyvin tuttu kaveri HSY:llä ja hän todella tiesi, mitä teki ja pystyi jopa neuvottelemaan HSY:n kanssa hieman lykkäystä, kun pohjien kaivuissa meni tietenkin maa-aineksen haasteellisuudesta johtuen ennakoitua pidempään. Jälleen kerran kaivuita haastoi rankalla kädellä myös tonttimme koko eli krooninen tilanpuute, niin myös tälläkin kertaa. Kaivuut näyttivät hurjilta, kun autot, bussit, pyöräilijät ja kävelijät piti pystyä koko ajan saamaan kaivuiden yli ja samalla kaivuiden tuli edetä ajanpuutteen vuoksi ripeästi. Kaivuu-urakoitsijat paahtoivatkin tehden 12h pitkää päivää, lopuksi vielä yhden sairastuttua kuumeeseen! Vettä hullumyllyyn heitettiin myös naapurustosta, jolla olikin kipakkaa palautetta antaa omasta näkövinkkelistään. Noh, onneksi selvittiin suurilta omaisuus/henkilövahingoilta, vaikka ainekset suurempaa hässäkkään, onnettomuuksiin tai vahinkoihin todella oli!
Täällä seassa kulkivat autot, bussit, jalankulkijat ja pyörät


Tämä koko hässäkkä oli (taas) hurjan opettavaista - itse naivina maallikkona luulin, että liittymiä varten tehdään pieni aukko tiehen ja sillä se sitten hoituu! Nyt meidän tapauksessamme urakointi oli miltei isompi homma, mitä koko talon pohjien teko - jättimäiset kaivuut ja vielä tulematta oleva tod.näk. jättimäinen lasku!
Nyt olemme jo voiton puolella ja alkavalla viikolla saadaan kuopat umpeen + asfaltointikuntoon.

Muuten talon sisällä jatkuvat väliseinien teko, puhallusvillan valmistelutyöt on saatu myös jo päätökseen ja seuraavaksi vuorossa on yläkerran lattian valmistelu lattialämmityksen asennusta varten... Kuluneilla viikoilla tuli vihdoin asennus myös Sadexilta eli talo on miltei jo ulkoa valmis, enää maalaus ja ranskalaisten parvekkeiden kaiteet puuttuvat. Kaiteet tulevat Suomen lasitehtaasta ja portaiden tarjouskilpailun saimme myös päätökseen valitsemalla niiden toimittajaksi tähtiportaan. Molempiin mainittuihin yrityksiin olemme menossa vielä käymään.

Lattia pohdinnat heittivät viikonloppuna häränpyllyä, kun kävimme Timberwisen myyntinäyttelyssä asiantuntijan kanssa juttelemassa. Jo valitsemamme lehtikuusi osoittautu turhan isoksi riskiksi vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa, joten ihannoimalleni lankkumaiselle kuusilattialle piti heittää hyvästit (nyyh, miljoonannen kerran!). Nyt selvittelyn alla on se, saisiko tammesta sävytetty jotain sellaista, mikä osuisi meidän taloomme....

lauantai 3. marraskuuta 2018

Teollisuushalli vai hirsimökki?

Välipohja näyttää enemmän teollisuushallilta kuin yksinkertaisilta LVI/IV-ratkaisuilta
Kyllä etenee! Alkaa pian jo hirvittää tämä vauhti, että kohtahan IHAN OIKEASTI tulee olla mietittynä lattiat, portaat, keittiö, kaapistot ym. ym. Huikea vauhti ollut Vimeralaisilla päällä - tällä viikolla valmistuivat ulkopuolen viimeistelytyöt (räystäät, smyygit, vuorilaudat, hyönteisverkot, ikkunoiden tilkitseminen) sekä sisäpuolelle ilmestyi tuulensuojalevyt ja villapuhalluksia varten höyrysulkupaperit. Samaan aikaan sähkärimme Vesa kumppaneineen kävi aloittamassa sähköasennuksia lähinnä ulkoseiniin. Myös putkarimme jatkoi edelleen iv-asennuksia ja kohtalaisen sydäntälämmittävää oli muilta ammattilaisilta kuulla, että kuulemma putkarin työn jälki on hienointa ikinä! 
Vallox pääsi paikallensa - opastuksen saimme raksamessuilla

Viime viikonloppuna kävimme Vantaan raksamessuilla ja olipas kerrankin hyvät ja tarpeelliset messut! Kävimme tapaamassa Kuusamon edustajia, joiden kanssa oli kyllä hauskaa vaihtaa kuulumisia tästä hankkeestamme. Messuilla oli tullut runsaasti kyselyjä ahtaalle ja kapealle kaupunkitontille rakennettavasta hirsitalosta, mistä meidän talomme tietenkin on hyvä referenssi. Tähän liittyen hieman rupesimmekin hahmottelemaan mahdollisesti keväällä järjestettävää talonäyttelyä  - mikäpäs siinä, olemmehan  hyvin ylpeitä talostamme ja pidämme itse sitä niin hienona!

Kaninkarvaa vai jotain muuta? Ehkä jotain muuta, tätä tulee putkien ympärille
Raksamessuilla kävimme juttelemassa myös muutamien porrasyrityksen kanssa, lisäksi saimme Valloxin edustajalta yksityiskohtaisen perehdytyksen IV-laitteen käyttöön ja huoltoon. Kuten Habitaressakin, aikaa kului näilläkin messuilla Suomen luonnonmaalien edustajien kanssa keskustelessa hirsimaalauksen saloista. Hyvinkin selvää alkaa olla se, että sisäpuolen seinät tullaan käsittelemään vähintäänkin kys. yrityksestä saadulla Tremaxilla, millä saa hyvinkin pysyvästi hirren vaalennettua sen alkuperäiseen vaaleuteensa. Osan seinistä tulemme varmasti käsittelemään myös jollain vahalla tms. valkoiseen taittavalla pinnoitteella. Ulkoseinät näillä näkymin saavat pintaansa Virtasen 4 öljyn maalin, missä ei ole muovia, mutta on vahvasti pysyvä (+ ei vaadi monia maalauskertoja). Ulkomaalauksen ajankohta on vielä arvoitus - edellä mainitsemaani maalia voi kyllä maalata koko vuoden, vain lähinnä siitepölykausi on ilmeisesti pois laskuista.
Ulkoseinän vuorilaudat ja sähkövalmiudet ulkovaloihin ja sähköiseen markiisiin
Raksamessuilla tapasimme myös erään markiisifirman edustajan. Jälleen tämänkin keskustelun aikana saimme kuulla olevamme kummajaisia pientaloraksaajien maailmassa. KUKAAN ei nimittäin kuulemma ikinä varaudu sähköisen markiisin tulemiseen rakentamisvaiheessa, vaan on enemmän sääntö kuin poikkeus, että se asennetaan vaivalloisesti ja huomattavan paljon kalliimmin sitten joskus. Noh, me vaan nyt satumme olemaan tällaisia ja kuluneiden viiden vuoden aikana on jo ehtinyt miettiä yhtä sun toista, mitä tässä hankkeessa tulee huomioida. Eli kokoavasti voimme olla jälleen  itseemme tyytyväisiä ja todeta, että kyllä kaikki suunnitteluun käytetyt vuodet ovatkin nyt sitten kannattaneet!