sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Hullun hommaa

Viimeiset viikot ovat jälleen osoittaneet sen, että kyllä pientalon rakentaminen on hullun hommaa! Tämä on siis pieni tarina liittymäkaivuista, joiden urakointi aloitettiin menneellä viikolla. Liittymät olivat tuloillaan jo pitkään, mutta kaivuu-urakoitsijan, kaukolämmön sekä vesi-ja viemäriliittymien toimittajien aikataulujen yhteensovittaminen oli kohtalaisen haasteellista. Laitoimme hakemukset liittymiin vetämään hyvissä ajoin  mutta niiden käsittelyynkin tuppaantui myös aikaa kiitettävällä tavalla! Ja toki luvat olivat ehto sille, ettei mitään voitu tehdä, ennen kuin ne ovat kunnossa. Kaivuulupa saapui viime tipassa eli torstai-iltapäivällä, kun kaivuut oli määrä aloittaa perjantaina.

Kaukolämmön ensiluokkaisesti hitsatut putket
Myös lupien hakeminen joka lähtöön työllisti mukavasti! Oli haettava mm. kaivuulupaa, liikennejärjestelyiden suunnittelua, maa-alueen vuokrausta, ilmoitusta HSL:lle, siirtokehotuksen hakua ym.ym. Huvittavaa tässä on se, että sitä jotenkin maallikkona aikaisemmin luuli, että kun tilaa ja maksaa tuhansien eurojen liittymät, että sillä rahalla ne sitten tullaan laittamaan, mutta niillä tuhansilla saikin vain sen kaikkein pienimmän ja yksinkertaisimman työn eli liittymien kytkennän. Se, mitä kytkentään ennen/jälkeen tuli tehdä, olikin jälleen uusi massiivinen työ + myös lasku! Onneksi jälleen kerran mies osasi itse edes jotain eli tällä kertaa hän käytti muutaman päivää aikaa monisivuisen liikennejärjestelyselvityksen tekoon, mikä oli vaatimuksena, vaikka jälleen kerran suunnitelma taisi olla huomattavasti tärkeämpi asia, kuin sen noudattaminen.
Hurjannäköinen kuoppa vesi ja viemäriliitoksia varten

Ensiluokkaista petiä pukkasi tulemaan - nämä kaivuut saivat kehut liittymän toimittajalta
Liittymien kaivuut meillä urakoi eri maatyöurakoitsija, mitä talon pohjissa oli. Tämä osoittautui suureksi onneksemme, sillä tämä urakoitsija oli hyvin tuttu kaveri HSY:llä ja hän todella tiesi, mitä teki ja pystyi jopa neuvottelemaan HSY:n kanssa hieman lykkäystä, kun pohjien kaivuissa meni tietenkin maa-aineksen haasteellisuudesta johtuen ennakoitua pidempään. Jälleen kerran kaivuita haastoi rankalla kädellä myös tonttimme koko eli krooninen tilanpuute, niin myös tälläkin kertaa. Kaivuut näyttivät hurjilta, kun autot, bussit, pyöräilijät ja kävelijät piti pystyä koko ajan saamaan kaivuiden yli ja samalla kaivuiden tuli edetä ajanpuutteen vuoksi ripeästi. Kaivuu-urakoitsijat paahtoivatkin tehden 12h pitkää päivää, lopuksi vielä yhden sairastuttua kuumeeseen! Vettä hullumyllyyn heitettiin myös naapurustosta, jolla olikin kipakkaa palautetta antaa omasta näkövinkkelistään. Noh, onneksi selvittiin suurilta omaisuus/henkilövahingoilta, vaikka ainekset suurempaa hässäkkään, onnettomuuksiin tai vahinkoihin todella oli!
Täällä seassa kulkivat autot, bussit, jalankulkijat ja pyörät


Tämä koko hässäkkä oli (taas) hurjan opettavaista - itse naivina maallikkona luulin, että liittymiä varten tehdään pieni aukko tiehen ja sillä se sitten hoituu! Nyt meidän tapauksessamme urakointi oli miltei isompi homma, mitä koko talon pohjien teko - jättimäiset kaivuut ja vielä tulematta oleva tod.näk. jättimäinen lasku!
Nyt olemme jo voiton puolella ja alkavalla viikolla saadaan kuopat umpeen + asfaltointikuntoon.

Muuten talon sisällä jatkuvat väliseinien teko, puhallusvillan valmistelutyöt on saatu myös jo päätökseen ja seuraavaksi vuorossa on yläkerran lattian valmistelu lattialämmityksen asennusta varten... Kuluneilla viikoilla tuli vihdoin asennus myös Sadexilta eli talo on miltei jo ulkoa valmis, enää maalaus ja ranskalaisten parvekkeiden kaiteet puuttuvat. Kaiteet tulevat Suomen lasitehtaasta ja portaiden tarjouskilpailun saimme myös päätökseen valitsemalla niiden toimittajaksi tähtiportaan. Molempiin mainittuihin yrityksiin olemme menossa vielä käymään.

Lattia pohdinnat heittivät viikonloppuna häränpyllyä, kun kävimme Timberwisen myyntinäyttelyssä asiantuntijan kanssa juttelemassa. Jo valitsemamme lehtikuusi osoittautu turhan isoksi riskiksi vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa, joten ihannoimalleni lankkumaiselle kuusilattialle piti heittää hyvästit (nyyh, miljoonannen kerran!). Nyt selvittelyn alla on se, saisiko tammesta sävytetty jotain sellaista, mikä osuisi meidän taloomme....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti