maanantai 4. kesäkuuta 2018

Väistyköön risut ja männynkävyt ja vahingossa vähän kärhöt sekä maksaruohotkin

Tiedättekös sen tunteen, kun jotain odottaa vuosia ja sitten SE hetki onkin yhtenä aamuna klo7.00?

Näin meidän perheellemme kävi tänään, sillä talomme rakentaminen otti ihka oikean konkreettisen edistysaskeleen maatöiden alkaessa. Monessa eri vaiheessa oli jo tunne, ettei ikuisesta suunnittelusta tule koskaan loppua, eikä miljoonia eri piirustuksia saada koskaan oikealla tavalla leimautetuiksi. Mutta tänään kaivurin kauhastessa ihan oikeasti, niin pakkohan se on uskoa, että jotain oikeaa tästä voi sittenkin tulla.

Tähän mennessä maa-aines on ollut juuri sitä mitä pitikin vuosia sitten tehdyn maaperämittauksen mukaan (mikä tehtiin kylläkin silloisten suunnitelmien mukaiselle talolle), hyvä niin! Maatyöt ovat olleet koko tähänastisen projektinsuunnittelun arvoituksellisin vaihe - niiden lopullista kestoa, hintalappua tai toteutusta ei ole voitu tarkasti tietää, ennen kuin maa avataan ja katsotaan "mitä se on syönyt"'.

Suuren aloituspäivän suurin onnettomuus oli kasveja rakastavan naapurin säästettävien kärhöjen ja maksaruohojen menetys! Huvittavinta oli se, ettei maatyöurakoitsija lainkaan ymmärtänyt, mistä naapuri oli harmistunut tai mistä hän edes puhui - ei vissiin ollut kärhömiehiä!

Vielä on niin paljon uutuudenjännitystä tässä touhussa mukana, että suurella jännityksellä jälleen jäämme odottamaan huomista!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti